Mitä vaaditaan ollakseen fitness-urheilija? Osa 2. Arjen järjestäminen ja itsekuri

Olin aika varma, että tiedän vastauksen kun olin maksamassa kilpailevan urheilijan lisenssiä vuodelle 2014. Miksipäs en? Mehän jo keskustelimme asiasta valmentajani kanssa ja kävimme läpi seuraavien kolmen ja puolen kuukauden treeni- ja ruokaohjelman. Treenaan, syön oikein ja nukun tarpeeksi – siinä se kisavalmistelu on! Mitä sitten, että aikaa ensimmäisiin kisoihin on kolme ja puoli kuukautta, ja valmiustaso on nolla. Kyllä aika riitää ja ehdin vielä kaiken! En edes kuvitellut silloin alussa, miten väärässä voin olla, ja mitä se tulee vaatimaan..

Todellisuus iski jo ensimmäisillä viikoilla, kun paljastui mitä kaikkea on järjestettävä ja hankittava kisoihin. Ensin pidin kaikki päässäni, mutta kun niitä asioita rupesi kertymään lisää ja lisää tein Excelissä taulukon. Kisan lähestyessä tässä Excelin tiedostossa oli jo viisi välilehteä :)

”To do” listaan kuului mm.:

          - Kisapuvun hankinta

          - Kisakengät

          - Korut

          - Rusketusaineet

          - Hampaiden valkaisu

          - Sokerointi

          - Kynnet

          - Meikit

          - Poseeraus

          - Kosmetologiset hoidot

Vaikka miten yksinkertaiselta ja tutuilta nämä asiat nyt tuntuvat, silloin niiden selvittämiseen, löytämiseen, valitsemiseen, tilaamiseen ja aikojen sovittamiseen meni yllättävän paljon aikaa. Ensimmäinen kisapuku, jonka googlamalla löysin, ja josta tykkäsin, maksoi jotain puolitoista tuhatta euroa, mikä ei oikein budjettiini sopinut. Kun hinta oli oikea, itse puku oli kelvoton. Ainoastaan kisapuvun hankimiseen meni viikkoja. Poseeraustreenit ja käynnit kosmetologilla matkoineen söivät tunteja päivistä.

Siihen päälle vielä tavallisen elämän rutiinit, työ, opiskelu kaksi-kolme iltaa viikossa, ruokaohjelman mukainen ruoan valmistus, kahden-kolmen tunnin treenit ja yöunet, ja siinä ne 24 tuntia menikin.

Ruoan valmistuksesta sen verran, että jouduin tietenkin tekemään ruokaa erikseen  itselleni ja 16 v. pojalleni tai oikein sanottuna kasvuiässä olevalle ja sikäli paljon ravintoa tarvitsevalle nuorelle miehelle. Yleensä valmistin kaikki päivän ruoat varhaisaamulla aamukardion jälkeen ennen töitä.  Minun 5-6 aterian päiväannoksen ja pojan lounaan/päivällisen tekemiseen meni helposti enemmän kuin tunti, ruokakaupparetkiin puolestaan myös meni useita tunteja. En koskaan oppinut pakastamaan ruokaa, mitä fitness-urheilijat usein harrastavat. Minulle se on jotenkin vastenmielistä, vaikka säästääkin aikaa, mutta kuitenkin I like it fresh :) Kun luen urhelijoiden dieettikokemuksista ja siitä, miten rankaksi se kiristyy ennen kisoja, tulevat aina mieleen omat tuntemukseni luettuani kahden viime viikon kisaviimeistelyruokaohjelman. Muistan, että hetken aikaa olin shokissa annosten pienestä koosta, mutta kun tajusin, ettei enää tarvitse kokata niin paljon, riemuitsin ilosta.

("riemutsin ilosta" kuten tässä Victoria Spiridonovan kuvassa, joka ei vältämättä kuva karua todellisuutta, vaan  pysäyttää katseen tavanomaisiin arjen asioihin ja näyttää tavallisen elämän magiaa ja kauneutta... Tässä tapauksessa ne ovat piileskelleet keittiökaappini ovessa ja puunlehtien raikkaassa vihreässä värissä, joka toistuu tiimini Sportsnutrition.fi logossa :)

Nyt kokemuksesta voin sanoa, että en olisi ehtinyt mitään ellen olisi laatinut toimintasuunnitelmaa koko valmistautumisajalle ja aikatauluttanut melkein jokaisen päivän. Minun tapauksessani se auttoi ymmärtämään ja tiedostamaan, että nyt ei ole varaa käyttää aikaa huolettomasti, muuten lopputulos kärsii.

Vaikka kuinka järjestelmällinen yritin olla aika ei kuitenkaan riittänyt, ja lainasin puuttuvia tunteja yöunesta. Enkä koskaan ehtinyt maksaa sitä univelkaa takaisin. Kisavalmistelun ja yleisen hyvinvoinnin tärkeimpiä tekijöitä eli lepo aina kärsii. Yhdistettynä dieettiin ja tavalliseen kisastressiin se kai oli ainakin osasyynä kahden viikon THE flunssaan, joka laukesi samana iltana Fitness Classicin jälkeen. En muista olleeni niin kipeänä koskaan elämässäni, ja niin pitkään.

Moni fitness-kilpailija on maininnut että haastavinta kisavalmistelussa ei ole treenit tai dieetti (yleensä nämä ovat ns. ”kuvaan kuuluvia asioita”, josta urheilijat nauttivat. Miksi muuten treenata ja nähdä niin paljon vaivaa ruoan kanssa J ) vaan nimenomaan niiden sovittaminen arkeen ja normaliin elämään.

Toivottavasti olen oppinut tästä jotain, ja nyt kun valmistaudun syksyn kisoihin osaan järjestää aikaa myös lepoon ja annan lihasten kasvaa rauhassa. Hassua tässä on, että fitneksessä jopa lepoon tarvitaan itsekuria. Ehkä äitini olikin oikeassa, kun sanoi: ”Kuka normaali ihminen laittaa itsensä sellaiseen kidutukseen omatahtoisesti?? Hulluja te siellä olette!!”  Mutt eikö pikku hullus vain lisää väriä elämään ;)

P.S. Ensikerralla sitten rahoista, ja paljonko niitä tarvitaan ollakseen fitness-urheilija.

Järjestäkää oma unelma, ihmiset!! :)

- Natalia

Lisää aiheesta: 

Mitä vaaditaan ollakseen fitness-urheilija? Osa 1. Tahto

#NataliaBelousova #NataliaBikini #BikiniFitness #FitnessBikiniMasters #BikiniFitnessKisat #kisavalmistelut #kisajärjestelyt 

Mitä vaaditaan ollakseen fitness urheilija? Osa 1. Tahto

”En voi edes kertoa kenellekään, niin sopimatonta se on!” – sanoi äitini, kun kerroin päätöksestäni kilpailla bikini fitness kisoissa. Sitten keskustelemalla kuitenkin selvisi, että äitini ajatusmaailmassa 39-vuotias on liian vanha astukseen lavalle bikineissä. ”Ja muutenkin sinullahan on vaativa työ! ja ura! ja lapsi! ja opiskelukin!”. Äidin mielestä kaikki ne asiat ja bikini fitness olivat toisensa täysin poissulkevia asioita. Ensin pahastuin hänen reaktiostaan, sillä odotin vähintään kiinnostusta ja kannustusta. Sitten tuli mieleen, että ajattelin juuri samalla tavalla ennen kun tavallaan annoin itselleni luvan ja rohkaisin itseni elää omaa unelmaani.

Niin moni meistä surffailee nettissä katsoen upeita kuvia fitness-malleista ja urheilijoista ja haaveilevat samoista vartaloista ja kunnosta. Periaattessa tässä valintavaara on joko katsoa tai olla katsottavana. Muutos katsojasta katsottavaksi vaatii ensinnäkin sisäistä tiedostamista, että kyllä pystyn samaan: treenaamaan säännöllisesti, asettamaan ja savuttamaan tavoitteita, olemaan tyytyväinen kuntooni ja ulkonäkööni. Se vaatii myös tervettä välinpitämättömyyttä toisten ihmisten mielipiteistä. Ainahan löytyy joku, jonka mielestä toimit väärin, näytät lehmältä tai olet tyhmä. Tuskin se sama ihminen maksaa laskusi, huolehtii lapsistasi, käy kaupassa ja tekee ruokaa, kun olet kipeänä. Miksi sitten välittää?  Vaikeampaa tassä on kun katsojan muodonmuutosmatkalla ilmestyy ylitsepääsemättömiä esteitä ja syitä, jotka useimmiten ovat peräisin vain omasta päästämme, ja joilla ei ole mitään yhteyttä todellisuuden kanssa. Niistä yleisiä ovat juuri ne: olen kuitenkin liian vanha tähän, ei ole aikaa, pitää hoitaa perhettä ja lapsia ym.

Tässä on muutama esimerkki, jotka todistavat että kaikki on vielä mahdollista, vaikka miten ”pahalta” elämantilanne näyttäisikään, eikä koskaan ole liian myöhään aloittaa:

46 year old mom, Krista Dunn, didn't start competing till she was 41 and didn't turn pro until 45. It's never too late.

40 year old mother of 3, Luly Guerra has worked through a genetic nerve disease that causes severe muscular atrophy to become an Ironman triathlete and an NPC bikini competitor. What's your excuse?

48 year old GRANDMOTHER, Peggy Ward entered her first bikini competition at the age of 47, did her first photo shoot at 48 and is looking forward to plenty more years of hot fitness ahead!

(Kuvat ja tarinat https://www.facebook.com/Over40FitnessPics)

Ja tässä niille, jotka kävisivät kuntosalilla, mutta ”kun on selkävaivoja” tai ”polvet tulevat kipeäksi” jne. Barbie Thomas päätti kilpailla 37-vuotiaana, eikä hänellä ollut käsiä lapsuudesta asti...

Tämän nähtyä kaikki ongelmamme muuttuvat tavallaan mitattomiksi.

Eli mitähän oikeasti tarvitaan ollakseen fitness urheilija ja pystykseen elää sellaista elämää, josta olet aina haaveillut?

Barbie Thomas vastasi siihen näin:

"I’d say to anyone, you can do whatever you put your mind to. 

The only limitations are the ones you put on yourself. Everyone has limitations and handicaps in some way or another — mine are more visible than yours maybe."

(Kuva: http://www.whas11.com/news/Armless-body-builder-inspires-fitness-world-224220491.html, teksti:http://news360.com/article/240770009)

Bikini masters 40+, 50+ sarjat ovat yleinen asia ulkomailla. Suomessa 35+ sarjassa on mahdollista kilpailla ensimmäisen kerran syksyn kisoissa Lahdessa.  It’s never too late, as they say ;)

P.S. Seuraavassa osassa pohditaan arjen pyörittämistä ja itsekuria, joita tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseksi.

Lämmintä Juhannusta toivoen

- Natalia 

#NataliaBelousova #NataliaBikini #BikiniFitness #FitnessBikiniMasters

Näin se on alkanut

”Virallinen” valmistautuminen kisoihin on alkanut kuin puhtaalta pöydältä. Ensimmäinen viikko tuntui melkein kuin uuden elämän alulta, niin paljon uusia asioita ja yllättäviä tapaamisia on ehtinyt tapahtua: uusi treeniohjelma ja treenipaikka, uudet treenivaatteet,sekä uusi valokuvausprojekti. Lisäksi tiimini Sportsnutrition.fi on avannut uuden lisäravinteiden kaupan verkkokaupan lisäksi, ja vihdoinkin selvisi miten pääsen kilpailemaan Nordic Fitness Expo:ssa lokakuussa Lahdessa. Mutta mitä parasta niin lyhyessä ajassa olen tutustunut lukuisiin mielettömiin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita tästä kisaprojektista ja jotka ovat valmiita liittymään mukaan! Olen saanut niin paljon meilejä, positiivista palautetta, kehuja ja kannustusta, että nyt tunnen itseni ylivoimaiseksi ja pystyväni vaikka mihin. Kiitos kaikille tukijoille!!! Ette edes arvaa miten paljon voimaa se antaa ja miten paljon energiaa siitä saan. Ei muuta kun vain jatketaan eteenpäin!

Mutta yksi asia kerrallaan:

Treenaan nyt uuden ohjelman mukaan kesäkuun loppuun asti, ja se on todella takapuolipainotteinen! Viidestä treenipäivästä kolme ovat jalka-peppupäiviä. Kun nykyään kaikki ovat niin butt obsessed, ettei se ainakaan pahaa tee. Dieettini on myös päivitetty ja sitä on muutettu hiukan tiukemmaksi. Kuntosali on vaihdettu, uusi treenipaikkani on kävelymatkan päästä kotoani ja mikä parasta auki 24/7. Siitä on valtava hyöty, nyt treenit tulevat sopimaan kiirellisimpäänkin aikatauluuni.

Treenit ja muu urheilijan arkeni tulevat jäämään historiaan valokuvien kautta.Olen nimittäin mukana eräässä projektissa valokuvaaja Viktoria Spiridonovan (facebook) kanssa. Projektin tarkoitus on luoda yhden ihmisen tarina valokuvan keinoin. Tykkään siitä, miten Viktoria näkee ja tulkitsee todellisuutta kuvissaan, joten odotan innolla, miltä neljän ja puolen kuukauden kisamatkani tulee näyttämään. Viikossa on jo ehditty kuvata pariinkin otteeseen. En ole koskaan toiminut oikeana mallina ennen tätä, eli opittavaa on paljon, mutta täytyy sanoa, että hauskaa puuhaa se on vaikka yllättävän työlästäkin.

Edustan syksynkin kisoissa Sportsnutrition.fi tiimiä. Yhteistyö Sportsnutrition.fi:n kanssa alkoi, kun yritin löytää tiimin, jonka nimellä olisin voinut kilpailla kevään Fitness Classic –kisoissa. (Niille jotka eivät ole perillä tästä: IFBB:n sääntöjen mukaan voidakseen osallistua kilpailuun kilpailijan täytyy kuulua viralliseen tiimiin). Valmentajani toimii Suomen ulkopuolella, eikä hänellä luonnollisesti ole rekisteriöityä tiimiä Suomessa. Otin silloin yhteyttä moneen tiimiin tuloksetta, mutta Sportsnutrition.fi uskoi minuun ja suostui ottamaan minut tiimiinsä. Nyt käytän paljon Sportnutrition.fi:n toimittamia lisäravinteita. Vakiokäytössäni on lähinnä BCAA:ta ja glutamiinia. Tykkään myös erityisistä aminohappojälkiruoista, joilla saan sokerinhimon pois. Niitä en muista nähneeni kenelläkään lisäravinteiden maahantuojista. Verkkokaupassa tehtyjen tilausten toimitus on todella nopea, mikä on minulle erittäin tärkeää, sillä minulla on tapana huomata vasta viime tipassa, että jauheeni on lopussa. Verkkokaupan lisäksi Sportsnutrition.fi:n myymälä on nyt avattu Koivuhaan ostoskeskukseen Vantaalle. Se on lyhyen ajomatkan päässä työpaikaltani eli kaikki ongelmat on sillä ratkaistu, ja nyt saan aina oikeat lisäravinteet tarvittaessa.

Vihdoinkin on selvinnyt miten kilpailen syksyn kisoissa! Oli nimittäin epäselvää, saanko kilpailla kahdessa sarjassa samaan aikaan. Uudessa masters sarjassa voin kilpailla oman ikäryhmäni kanssa. Olen 39-vuotias, ja sarja on tarkoitettu 35+ kilpailijoille. Jos kilpailen yleisessä pituussarjassa, ensin on päästävä joko Tampereen tai Jyväskylän esikarsintojen läpi. IFBB on nyt ilmoittanut, että molempiin sarjoihin voi ilmoittautua ja päättää esikarsintojen jälkeen missä sarjassa kilpailee. Jos en ole kuuden kärkijoukossa pituussarjan esikarsinnoissa, pääsen silti Lahteen kilpailemaan masters sarjassa. Teen silti kaikkeni ollakseni primakunnossa Tampereen esikarsinnoissa 20. syyskuuta. Siihen on enää 15 viikkoa, ja aika kuuluu nopeasti..

Näin paljon on ehtinyt tapahtua yhdessä viikossa. Vaikka kuinka kiire on ollut, ja lepo on taas jäänyt vähäiseksi, olen silti nauttinut jokaisesta hetkestä. Mennyt aikahan on sellainen asia, jota ei koskaan saa takaisin, joten parempi käyttää se viisaasti ;)

-Natalia Belousova