Mitä vaaditaan ollakseen fitness-urheilija? Osa 2. Arjen järjestäminen ja itsekuri

Olin aika varma, että tiedän vastauksen kun olin maksamassa kilpailevan urheilijan lisenssiä vuodelle 2014. Miksipäs en? Mehän jo keskustelimme asiasta valmentajani kanssa ja kävimme läpi seuraavien kolmen ja puolen kuukauden treeni- ja ruokaohjelman. Treenaan, syön oikein ja nukun tarpeeksi – siinä se kisavalmistelu on! Mitä sitten, että aikaa ensimmäisiin kisoihin on kolme ja puoli kuukautta, ja valmiustaso on nolla. Kyllä aika riitää ja ehdin vielä kaiken! En edes kuvitellut silloin alussa, miten väärässä voin olla, ja mitä se tulee vaatimaan..

Todellisuus iski jo ensimmäisillä viikoilla, kun paljastui mitä kaikkea on järjestettävä ja hankittava kisoihin. Ensin pidin kaikki päässäni, mutta kun niitä asioita rupesi kertymään lisää ja lisää tein Excelissä taulukon. Kisan lähestyessä tässä Excelin tiedostossa oli jo viisi välilehteä :)

”To do” listaan kuului mm.:

          - Kisapuvun hankinta

          - Kisakengät

          - Korut

          - Rusketusaineet

          - Hampaiden valkaisu

          - Sokerointi

          - Kynnet

          - Meikit

          - Poseeraus

          - Kosmetologiset hoidot

Vaikka miten yksinkertaiselta ja tutuilta nämä asiat nyt tuntuvat, silloin niiden selvittämiseen, löytämiseen, valitsemiseen, tilaamiseen ja aikojen sovittamiseen meni yllättävän paljon aikaa. Ensimmäinen kisapuku, jonka googlamalla löysin, ja josta tykkäsin, maksoi jotain puolitoista tuhatta euroa, mikä ei oikein budjettiini sopinut. Kun hinta oli oikea, itse puku oli kelvoton. Ainoastaan kisapuvun hankimiseen meni viikkoja. Poseeraustreenit ja käynnit kosmetologilla matkoineen söivät tunteja päivistä.

Siihen päälle vielä tavallisen elämän rutiinit, työ, opiskelu kaksi-kolme iltaa viikossa, ruokaohjelman mukainen ruoan valmistus, kahden-kolmen tunnin treenit ja yöunet, ja siinä ne 24 tuntia menikin.

Ruoan valmistuksesta sen verran, että jouduin tietenkin tekemään ruokaa erikseen  itselleni ja 16 v. pojalleni tai oikein sanottuna kasvuiässä olevalle ja sikäli paljon ravintoa tarvitsevalle nuorelle miehelle. Yleensä valmistin kaikki päivän ruoat varhaisaamulla aamukardion jälkeen ennen töitä.  Minun 5-6 aterian päiväannoksen ja pojan lounaan/päivällisen tekemiseen meni helposti enemmän kuin tunti, ruokakaupparetkiin puolestaan myös meni useita tunteja. En koskaan oppinut pakastamaan ruokaa, mitä fitness-urheilijat usein harrastavat. Minulle se on jotenkin vastenmielistä, vaikka säästääkin aikaa, mutta kuitenkin I like it fresh :) Kun luen urhelijoiden dieettikokemuksista ja siitä, miten rankaksi se kiristyy ennen kisoja, tulevat aina mieleen omat tuntemukseni luettuani kahden viime viikon kisaviimeistelyruokaohjelman. Muistan, että hetken aikaa olin shokissa annosten pienestä koosta, mutta kun tajusin, ettei enää tarvitse kokata niin paljon, riemuitsin ilosta.

("riemutsin ilosta" kuten tässä Victoria Spiridonovan kuvassa, joka ei vältämättä kuva karua todellisuutta, vaan  pysäyttää katseen tavanomaisiin arjen asioihin ja näyttää tavallisen elämän magiaa ja kauneutta... Tässä tapauksessa ne ovat piileskelleet keittiökaappini ovessa ja puunlehtien raikkaassa vihreässä värissä, joka toistuu tiimini Sportsnutrition.fi logossa :)

Nyt kokemuksesta voin sanoa, että en olisi ehtinyt mitään ellen olisi laatinut toimintasuunnitelmaa koko valmistautumisajalle ja aikatauluttanut melkein jokaisen päivän. Minun tapauksessani se auttoi ymmärtämään ja tiedostamaan, että nyt ei ole varaa käyttää aikaa huolettomasti, muuten lopputulos kärsii.

Vaikka kuinka järjestelmällinen yritin olla aika ei kuitenkaan riittänyt, ja lainasin puuttuvia tunteja yöunesta. Enkä koskaan ehtinyt maksaa sitä univelkaa takaisin. Kisavalmistelun ja yleisen hyvinvoinnin tärkeimpiä tekijöitä eli lepo aina kärsii. Yhdistettynä dieettiin ja tavalliseen kisastressiin se kai oli ainakin osasyynä kahden viikon THE flunssaan, joka laukesi samana iltana Fitness Classicin jälkeen. En muista olleeni niin kipeänä koskaan elämässäni, ja niin pitkään.

Moni fitness-kilpailija on maininnut että haastavinta kisavalmistelussa ei ole treenit tai dieetti (yleensä nämä ovat ns. ”kuvaan kuuluvia asioita”, josta urheilijat nauttivat. Miksi muuten treenata ja nähdä niin paljon vaivaa ruoan kanssa J ) vaan nimenomaan niiden sovittaminen arkeen ja normaliin elämään.

Toivottavasti olen oppinut tästä jotain, ja nyt kun valmistaudun syksyn kisoihin osaan järjestää aikaa myös lepoon ja annan lihasten kasvaa rauhassa. Hassua tässä on, että fitneksessä jopa lepoon tarvitaan itsekuria. Ehkä äitini olikin oikeassa, kun sanoi: ”Kuka normaali ihminen laittaa itsensä sellaiseen kidutukseen omatahtoisesti?? Hulluja te siellä olette!!”  Mutt eikö pikku hullus vain lisää väriä elämään ;)

P.S. Ensikerralla sitten rahoista, ja paljonko niitä tarvitaan ollakseen fitness-urheilija.

Järjestäkää oma unelma, ihmiset!! :)

- Natalia

Lisää aiheesta: 

Mitä vaaditaan ollakseen fitness-urheilija? Osa 1. Tahto

#NataliaBelousova #NataliaBikini #BikiniFitness #FitnessBikiniMasters #BikiniFitnessKisat #kisavalmistelut #kisajärjestelyt